Insinöörin ja vaimon suhteen alun yksi kriittinen tekijä oli automaattivaihteisto.
Insinöörillä oli momentinmuunnin.
Vaimolle luksusta oli ohjaustehostin ja toimiva kasettisoiton.
Jos takalasin pyyhin toimi, päästiin jo pitkälle.
Koulun pihalla opeteltiin ajamaan.
Onneksi, sillä norovirus iski reilu sata kilometriä ennen kotia.
Rauhallisesti köröteltiin mutta perille päästiin.
Niin eteni suhde.
Vaimo osasi jo kysyä autokaupassa viisaita.
Oppi jossain vaiheessa, että ne ksenonit on nykyään ledit.
Automaatteja on myös kaksoiskytkinvaihteisto, robottivaihteisto ja variaattori.
Kaukovaloautomatiikka aktivoituu vasta kun nopeutta on tarpeeksi ja
ajodynamiikkaan valittu eco onkin välillä normaali ja kuitenkin eco.
Joku logiikka varmaan, viisas.
Mutta kun autotallin edusta on täynnä autoja ja talliin täytyy vekslata,
peruutuskamera ja puskurianturit pelastaa!
Samaan aikaan autotallin luona olevat naapurit näkevät
loogisen ja sulavan siirtymisen ahtaasta pihasta talliin.
Eikä kukaan tiedä, että juuri tämä kuski
vetäisi autokoulun peruutuksessa törpön niin tiukasti
auton pohjaan, ettei kukaan yllättynyt, kun inssi pomppasi.
Tekniikasta kiitos. Navigaattori pelasti avioliiton,
kuljettajan apujärjestelmä maineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti