torstai 18. maaliskuuta 2021

ei pysty enää 


en kykene senttiäkään 
en räppäämään
en kestä näitä säätöjä 

tää on niin nähty 
tää on niin koettu 

kuulen kokoontuneet väet
nään ne ojentuneet kädet 
mut nää mäet 
korvissa huutaa "sä et" 

mun on aika väistyä 
joskus täytyy kääntyä 
en voi enää vääntyä 
mä en tiedä minne päätyä 

jos mä tuun vielä takaisin 
teen kaiken paremmin 
astun tassuilla varmemmin 
niin paljon paremmin 

nää ei oo hyvästit 
mut joskus vaan täytyy kävellä näin... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti