ei pysty enää 

en kykene senttiäkään 

en räppäämään

en kestä näitä säätöjä 

tää on niin nähty 

tää on niin koettu 

kuulen kokoontuneet väet

nään ne ojentuneet kädet 

mut nää mäet 

korvissa huutaa "sä et" 

mun on aika väistyä 

joskus täytyy kääntyä 

en voi enää vääntyä 

mä en tiedä minne päätyä 

jos mä tuun vielä takaisin 

teen kaiken paremmin 

astun tassuilla varmemmin 

niin paljon paremmin 

nää ei oo hyvästit 

mut joskus vaan täytyy kävellä näin...