tiistai 17. elokuuta 2021
maanantai 9. elokuuta 2021
(Runon inspiraationa Lauri Viidan runo Kaita polku)
ei sellaista polkua enää
umpeenkasvanut
kuka lie viimeksi käynyt
joskus oli omenapuu
oli omenoita
oli joku joka niitä noukki
ja se toinen joka niitä söi
oli mies ja miehellä vaimo
vaimo joka sen miehen repun pakkasi
nyt kukaan ei enää korjaa verkkoja
ei teroita viikatetta
saati niitä
karjan kutsuhuuto on vaiennyt
mutta kesä jatkuu. Kesä.
kaikki ne lapset ja laukut ja virranjakaja
kuin ei olisi koskaan pakattu tai
lähdetty tai tultu perille
joka kesä
joka heinäkuu
joka sää ja jokasään saappaat
että olisi jotain mistä kertoa töissä
että olisi jotain mitä muistella loskassa
että olisi jotain valokuvia albumiin
joka kesä
joka heinäkuu
joku oksentaa ja sillä yhdellä on krooninen vessahätä
kaikki ne lapset ja laulut ja radiomainokset
että olisi jotain mitä muistella
tyhjennämme vaatekaappia
viimeinen ilta
kun lusikkamme asuvat vielä yhdessä
en tiennyt ettei teillä tanssita
vaatteenkokeilutanssia
kun sininen villapaitani
hyppää kuristamatta
nauraen yllesi
kutittaa kainaloistasi
ja hihittää ainakin yhtä lujaa kuin sinä
seison oviaukossa
lähinnä halvaantuneena
tuonko nain
papin edessä tunnustin
en tiennyt ettei teillä tanssita
vaatteenkokeilutanssia
teillä siirrytään suoraan grant jetéen
kun minä vasta aloitan plién
missä vaiheessa minusta tuli seinäruusu
ja sinusta solisti
seison oviaukossa
joka nojaa minuun halvaantuneena
tuonko näin
en tiennyt ettei teillä tanssita
vaatteenkokeilutanssia
nyt tiedän kaiken mitä en tiennyt
nyt kun haarukat ojentavat piikkinsä veitsille
ja ne nousevat niemen punaiseen laatikkoon
nyt kun kukaan meistä ei enää tanssi
Olihan niitä pieniä naperoita
sinisukka palleroita
maailman parhaita lapsia
Ilmestyihän niitä hurjia tarinoita
piirrettyjä maailmoita
maailman parhaita kirjoja
Tehtiinhän niitä räpäsiä sipsilöitä
passeja ja helinöitä
maailman parhaita muistoja
Tarinoita todeksi
Lukeminen tavaksi
ja tähän tulee Piste.
(megaällö tykkäysjuttu)
siellä ketään ollut kun minä menin se vähän tyhmänsorttinen vaalea pulska tyttö (yli kolmenkymmenen) ja vetelä omistaja pojat oli myöhässä tai olivat vaihtaneet suunnitelmaa eikä kukaan taaskaan minulle kertonut
olin asunut täällä jo viisitoista vuotta ja silti minusta tuntui että olin edelleen se uusi jota ei aina haluta mukaan tai tarkoituksella unohdetaan ilmoittaa kun mattotelineelle sovitut treffit on siirretty kioskin kulmalle enkä minä edes ollut mikään tyhmä tai lihava ihan tavallinen mukula kuten muutkin mutta uusi on aina uusi ja helpoin kohde
kun sitten koulun jälkeen jäin nurkille pyörimään vähän tarkoituksella niin siitä se meidän porukka sitten kuin huomaamatta syntyi ei siinä kyselty kotioloista tai ammateista lähinnä kiinnosti oliko jonkun talossa joku kerhohuone tai jos omakotitalossa asui niin saiko viedä kavereita kotiin vaikkei sitä niin mielellään kenenkään kotona oltu aina tuli jotain sanomista jos ei muuta niin ei muistettu viedä tiskipöydälle likaisia astioita
siinä minä nyt istuin ja odotin ja mietin olinko edes pojille sanonut mikä päivä nyt on ja olenko tulossa kuukausi siitä taisi olla kun viimes nähtiin ja silloin oli tietysti ollut kaikki vielä toisin ja sinäkin elossa heikosti mutta kuitenkin ja silloinkin minä lähdin ja sanoit että mene niin saat muuta mietittävää silloin ei ollut sentään äiti sanomassa
siinä odotellessa ehti miettiä yhtä ja toistakin ja yrittää juoda sitä kuppiaan hitaasti kun ei kehtaa ostamattakaan olla huomasin että housut kyllä vaihdoin mutta valkoinen paita jäi päälle ja näytin jotenkin siltä etten kuulunut tähän kuvaan
eikä teitä voinut olla kuulematta kun hetken päästä astuitte sisälle sen tutun ja turvallisen höpötyksen kanssa shakkilaudat kainalossa maailma muuttuu parta kasvaa ja lapset siinä ohessa erotaan ja toisista tulee leskiä aivan liian nuorena mutta kun kello käynnistyy olemme me ne samat shakkikerhon pojat koulun kellarissa
--
ja myöhään illalla istuin sinun haudallasi ja kerron miten meidän poikamme on hymypatsaspalkinnon kunniaksi mennyt kaverin kanssa telttaan yöksi ja miten äiti nyt on äiti sitä sinulla tuskin ikävä on mutta meillä kaikilla sinua