makaan sängyssä ja näen värejä

äreä ehei! lähinnä raukea ja levollinen

olen kehollinen mutta toisinaan 

ääriviivaton

valoton

onko tämä aika enemmän ajaton 

eilinen on aina enemmän 

todellinen kuvallinen 

makaan sängyssä ja näen värejä 

tärkeitä 

ääriä ja niiden päitä

päiviä ja täyttä

värejä 

makaan sängyssä ja näen ääriä

minä tilastoin elämääni

viides matkapäiväkirja hankittu

yöpymisexcel puoli vuotta päivittämättä 

ja valokuvat on unohtuneet 

en ole varma mihin asti on tallennettu pilveen

päivän kävelyretki menee siinä kun pohdin pitääkö tämä kuva-asia lisätä tarkistuslistaan vai pitääkö yrittää nyt unohtaa ja keskittyä keskusteluun 

ote herpaantuu 

en ole varma onko vielä avaamattomia talvijuoksusukkia laatikossa ja sängyn alta talvivarastosta löytyy pipo vielä  joulukuussa

muistinko sitä edes kaivata 

listaan kaiken tai olen listauskiellossa

poistan listoja tai ainakin värikoodaan ne

onko ne hyväksyttävämpiä silloin

kun en ole varma montako limsapulloa jäi viime kerrasta enkä ole ottanut kuvaa kaapista

en tiedä huolestuako siitä etten muista 

vai siitä kuinka paljon tämä minua huolestuttaa 

tarkistan asioita

mutta jään siitä niin harvoin kiinni

että muiden neuroosit kuulostavat isoilta ja olen hiljaa

hankaloittaako se paljon kysyvät

kun sanon ettei jogurttia saa ostaa joka päivälle vaikkei olisi lisättyä sokeria ja rahka on herkkua

en osaa vastata en tiedä mihin verrata

syön tauolla ruisleipää

jos ottaisi rennommin 

ei vaatisi itseään muistamaan

ei haittaisi saisi tehdä virheitä 

näin tekisin tietysti

kiitos kun kerrot miten 

Joulukorttiruno

Joulun suloa ja hämärää
aina yksi konvehteista jää
kuka juonutkaan ei glögiään
kellon enkelit lyö käsiään

Joulun iloa ja naurua
puuro lautasella ilman mantelia
onko sopassakaan rusinaa
mutta hei! kuka oveen kolkuttaa

jossain huutaa meri 

minä olen kauhean pieni siinä 

metsässä puut ulottuu 

minulla on vain tämä pieni tila 

ei huuda on olemassa

jossain huutaa 

ei minua huuda 

ei ilosta kai 

huutaa elämästä 

olin tuijottanut näytönsäästäjää

siitä lähtien kun eu pakotti ostamaan tietokoneen 

katsonut palloja liukuvia janoja pyöriviä eri fontein tehtyjä nimiä 

ja aivan erityisesti niitä labyrinttimaisesti kulkevia johtoja jotka ei koskaan törmänneet

videoinstallaatioiden kohdalla saatoin istua sen ajan kun muut kiersivät koko näyttelyn

katsoin kuinka puut lähenivät kuinka lensin niiden yli kuinka värit vaihtuivat ja kaikki ikään kuin sulautui minuun 

kaiken tämän jälkeen kesken iltaruuan puoliso mainitsee Mandelbrotin fraktaalin

ja minä tiedän mitä on rakkaus

se on sitä kun antaa toiselle sen hetken missä toinen saa välillä elää ihan yksin 

(Sana fraktaali kuvaa sitä, että jos otamme pienen alueen jostain reunasta ja suurennamme sitä, niin kuva saa aina uusia yksityiskohtia rajattomasti. Nimenomaan tämä ilmiö tekee fraktaaleista mielenkiintoisia ja myös näyttäviä. Lähde: Wikipedia) 

Sinä laitoit hiihdon jälleen television kiinni,

minä keitin kahvit ja kuuntelen, kun seinäkello kävelee. Ulospäin. Dosetissa odottaa iltalääkkeet.

Kirjoitin joulukortit valmiiksi kuten joka vuosi tähän aikaan. Saman verran. Aina alle kuusikymmentä.

Ja kun illalla suljen silmäni, herään jouluun. Ja sitten se on ohi.

Ja hankien (on niitä tai ei) läpi pääsen kevääseen ja sanon,

olihan sitä tässä taas yhdeksi vuodeksi tarpeeksi - pimeää.

Enkä katso taakseni.