Sinä laitoit hiihdon jälleen television kiinni,

minä keitin kahvit ja kuuntelen, kun seinäkello kävelee. Ulospäin. Dosetissa odottaa iltalääkkeet.

Kirjoitin joulukortit valmiiksi kuten joka vuosi tähän aikaan. Saman verran. Aina alle kuusikymmentä.

Ja kun illalla suljen silmäni, herään jouluun. Ja sitten se on ohi.

Ja hankien (on niitä tai ei) läpi pääsen kevääseen ja sanon,

olihan sitä tässä taas yhdeksi vuodeksi tarpeeksi - pimeää.

Enkä katso taakseni.