lauantai 18. marraskuuta 2023

Onko jo se syksy 
joka vaihtaa oravallekin puvun 
kiven takana metsä riisuutuu ja 
villasukkakasa hupenee sisällä

On syksy ja vähitellen keittiö hiljenee
ovi makuuhuoneesta avautuu harvemmin
kukaan ei sano sitä ääneen
ei tarvitse

On tämä syksy ja me elämme ympärillä
niin kuin aina
tullaan töistä koulusta 
muistetaan soitellaan 

Löytyy ompelijan tekemät kävelypuvut
muodikkaat talvisaappaat
tärkeimmät laulut vuosien varrelta
valokuvissa koko perhe tai aina joku puuttuu

Kuinka paljon yhteen elämään 
voi mahtua elettyä elämää
lapsia naurua hullutuksia 
nuoruuden itsepäisyyttä

niitä hetkiä kun on pidetty omien puolta 
seisottu rinnalla varmana
ei mikään voi tätä kaataa
nostettu pystyyn ja keitetty kahvit 


Ja kun sinä olet lähtenyt 
meille jää villasukat ja muistot
sinä nauraisit, että mitä muistelemista siinä on 
ja jokainen meistä olisi sanaton
kun.. eihän.. tai siis..


Kun on ikävä, ei sille löydy sanoja 
eikä tarvitse 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti