(lukijalle selvitettäköön, että näiden runojen takana ei ole omakohtainen
kokemus, vaan läheltä seurattu)
**************************
minun sisälläni on
pieni keijukaislapsi
joka ei osaa elää
minä kannan sen varovasti
elämän alusta loppuun
ja jotain minussa kuolee mukana
******************************
Kaikkea hyvää
keinutan lasta uneen syvään
keinutan keijulasta
elämään lujaan
kiedon kapalon tiukkaan
kiedon elämään kiinni
keijukaislasta
lapsi joka ei nälkäänsä huuda
ei itkua ilmoille saa
lasta joka koskaan ei saata kuulla
elämää kohisevaa
**************************************
Mennikäislapsi ei herää
lapseni minun ei voimia kerää
se itkee itkua
loputonta
ketä se itkee
kenen luo ikävä
kenet hän näkee
kuka on sille äitinä
kun minut se uudelleen jättää
**************************************
kun sinä kuolet
mikä minussa kuolee mukana
miten voi elää
kun sisältä kuolee
miten voi tuntea
kun sisällä ei ole mitään
jonka tietäisi tuntevan
ilman sanoja
*************************************
Oletko portilla odottamassa
kun minä tulen?
Katsotko kuinka kannan
tarhareppua reippaasti
ja papan kädestä pidän kiinni
kun kotiin kävelen.
Oletko kotona silloinkin
kun olen isän luona?
Vai voiko taivaasta katsoa
kaupungin kumpaankin reunaan?
*********************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti