ihan sama miten menee
ajattelenko oikeasti niin
kun kiinnitän numerolappua rintaan
täysillä joka sekunti
ja viimeiset kilometrit enemmän kuin jaksaisi
on lähdettävä
ajettava pitkän tunnelin läpi
ja uskottava, että valo tulee
kun sitoo nauhoja
tsemppaa kanssaverryttelijää
ja mielessään ajattelee
että mitä tahansa sitä tekee
että olisi onnellinen
juoksen 21,0975 kilometriä sen tähden
että illalla ei tarvisi itkeä
juoksen jokaisen kilometkin vain sen tähden
että olisi yksi päivä jolloin olisi hyvä olla
juoksen 21,0975 miltei ennätysvauhtia
ja kotona kiitän jokaista metriä siitä tunteesta
joka kehossani vallitsee
tämä on minun lääkkeeni
minä juoksen jotta selviän tämän pimeän läpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti