istuu olohuoneen sohvalla
vuodesta toiseen
vieras
jota kukaan ei kutsunut
vuodesta toiseen
vieras
jota kukaan ei kutsunut
vieras joka kulkee huoneissa ilman lupaa
jättää jälkeensä hiljaisuuden jossa
ei uskalla sanoa sanaakaan
jättää jälkeensä hiljaisuuden jossa
ei uskalla sanoa sanaakaan
istuu huoneen nurkassa välillä huomaamattomana
kunnes tulee jälleen
kesken arkitöiden ja vie meidät mukanaan
kunnes tulee jälleen
kesken arkitöiden ja vie meidät mukanaan
vie arjen
vie tunteet
vie tilan niin ettei kukaan voi hengittää
vie tunteet
vie tilan niin ettei kukaan voi hengittää
istuu hiljaa
vakava
keskellä lasten leikkiä
Ja yöllä soittaa juuri kun olet nukahtanut
vakava
keskellä lasten leikkiä
Ja yöllä soittaa juuri kun olet nukahtanut
Joka kerran yhtä osuvasti sanottu... Kiitos tästäkin!
VastaaPoistaKiitos itsellesi kommentista.
PoistaTätä runoa ei varmaan tarvi sen enempää selittää.