tein pitkästä aikaa runovideon ja ehkä haluan siitä hiukan kertoa.
Runo on uusimmasta eli minun ja Kaisan teoksesta Miten teitä ihailenkaan. Ja kuten arvaatte, se on minun runoni. Se on harmaa. Vaikka minä en ole. Mutta elämässäni on paljon asioita, joita ei voi väreillä muuttaa ja yksi niistä asioista on äidin sairaus, joka vaikutti koko perheen elämään yli kaksikymmentä vuotta.
Tämä runo kertoo siitä.
Pistä äänet päälle ja ota nenäliina valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti