torstai 8. joulukuuta 2016

Kaunisääninen mies keskeytti
aamun lehden ja kahvin
tilasin
vaikka olisi myynyt äitiään
(onneksi lehteä)

työmatkalla kanssapyöräilijä
kopautti piippunsa pyöränsarveen
ehdin pohtia
onko piippu tuulitakin taskussa
paloturvallisuusriski

en kysynyt ja
valot vaihtuivat

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Runolijana

puhuin tänään runoista ja itsestäni ja tästä kaikesta.

Lähdin liikkeelle siitä, mistä kaikki alkoi, lapsuudesta, kotoa ja päädyin lopulta tähän päivään. Pohdin siinä puhuessani, kerronko liian synkistellen, kun kerron pahasta olosta, terapiakirjoittamisesta ja siitä, kuinka kirja on syntynyt aina jonkun ison muutoksen jälkeen.

Ja kuitenkin, ilman näitä (liian) isoja tunteita ei olisi runoja, ei olisi tällaista minää. Miksi siis siloittelisin. Miksi puhuisin hauskoja, kun elämä ei pelkästään sitä ole.

En silti halua vaivuttaa synkkyyteen. Päinvastoin haluan kertoa, kuinka runo kantaa. Kuinka kirjoittaminen antaa mahdollisuuden, kuinka se myös parantaa ja eheyttää.

Aika huikeaa.
Mutta ilman näitä esiintymisiä en pohdisi tätä kaikkea. Annan runoille elämän, mutta runot antavat myös minulle elämän. Hmm... nyt menee jo niin syvälliseksi, että ehkä parempi jättää nämä fiilistelyt runoja varten.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kesä Pentti Saarikoskena (1)

Näytin tuskin kauniilta
ja tein kaikkeni etten
juoksisi pakoon kun lähestyit
ja nauroin isoon ääneen väärällä hetkellä

Olin ensimmäistä kertaa vapaa
rajaton
kuluneissa vaatteissani joku toinen
kaiken kokenut nähnyt kuullut

ei enää haavoittuvaa
minua
pientä ja arkaa

esittelin itseni Pentti Saarikoskeksi
jotta kukaan ei tajua
kuinka villapaidan alla sykki
niin pelästynyt

kuinka monella eri tapaa
voi mennä rikki
hajota
irtautua
riistää

ja kuinka kauniisti kaiken voi punoa yhteen

perjantai 18. marraskuuta 2016

Kiitos Loppi


Runoilta Mikko Mankisen kanssa Lopen kirjastossa on nyt takana ja tässä hiukan hajatelmia kaikesta siitä,  mitä sanottiin tai jätettiin sanomatta.

Kyllä runoa on aina mukana puhua.
Vaikka Mikkoa en entuudestaan tuntenut niin eihän runoilija voi olla muuta kuin symppis tyyppi. Ja ehdin Lopelle sen verran ajoissa että ehdin tutustua Mikon runokirjaan johon kyllä palaan vielä ajan kanssa uudelleen.

Hiukan jännitti Mikon kirjallisuusalan tietous mutta onneksi tällainen puhuu-mistä-vain -vinkkari ei jää sanattomaksi edes asiantuntijan vieressä. Ja hienoa oli huomata,  kuinka tavallaan eri lähtökohdista kirjoitamme ja kuitenkin samoista.

Runoillassa parasta on - edelleen - yllättävyys. Ei voi todellakaan tietää, mitä asioita toinen tuo esille.  Vaikka olisin miettinyt valmiiksi tarkkaankin,  mitä sanon, niin toisen runoilijan vastaukset ja kommentit toivat aina jotain yllättävää tai sellaista joka johdattaa asian ihan eri vesille.

Lopella puhuimme aisteista,  kirjoittamisesta työnä tai runoista rahana. Kirjasta kirjana fyysisenä mutta myös siitä kuinka esim itse koen että kirjalla ei enää ole niin isoa merkitystä kun saa puhua runoista ja äänensä kuuluviin esim tämän blogin kautta. Mutta eihän minua pyydettäisi esiintymään ilman kirjoja joten ilman niitä ei olisi minua runoilijana. Tai jotain.

Ja tietysti puhuimme esiintymisestä. Runojen lukemisesta. Kaikesta.

Kiitoksia Lopen kirjaston henkilökunta ja aina niin loistava Siina.

torstai 17. marraskuuta 2016

Vuosien jälkeen

maadoitan itseni penkkiin
maisema vaihtuu, minä en enää
halua löytää itseni menneestä
tunteista joilla ei ollut rajoja
eikä minullakaan

matkustan paikassa
en matkusta ajassa - enää
enkä tunteissa

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Runoilija minussa

pitäisi herättää jälleen alkavalla viikolla,
sillä vierailen Lopen kirjastossa. Jännää.

Paikalla on myös toinen runoilija, Mikko Mankinen, jota en tietenkään tunne, enkä ehdi saada tähän hätään hänen kirjaansakaan käsiini, koska olen pois töistä.
Pedantti kirjastotäti saa siis väistyä ja tilalle pitäisi löytää luova runoilija, joka ei välitä siitä, että ei tiedä ennakkoon kaikkea, eikä tarvitse tietääkään.

Suurin kysymys: hame ja teeppari vai mekko.
(Voinko kysyä Mankiselta apua?)

Toinen kysymys: saako siellä kahvia? No kyllä onneksi saa, lukee mainoksessa.