katto madaltuu
Vai sadettako enteilee

jaksan jatkaa
kun valona sanat
joskus sanotut

Nyt istun hetkeksi
kun huimaa.

Luulin tietäväni
luulin lukeneeni
luulin luulin luulin.

Ja tiesinkin. Kerroin kaiken minkä tiesin.
Aloitin alusta ja tulin tähän hetkeen.
Kuvailin selkeästi ja tietäen että tämän osaan. Halusin niin kovasti että pöydän toiselta puolelta tulee vastaus. Vastaus joka sinkoaa elämäni aivan uudelle tasolle. Tai sitten ei. Mutta edes niin että se jatkuisi. Elämä. Millaisena sitten jatkuisi.

Sain vastauksen. Ehkä empivän.
Ei avautunut kuilu, ei soinut myöskään fanfaarit. Ei loistaneet tähdet.

Eteen aukenikin sileä tie.
Ja siitä näkee kauas.
Istun nyt tässä ja katson. Eteenpäin.

onko surussa jotain toivoa
sairaus joka paranee
helpottaa
ei poistu mutta muuttuu kuitenkin

mutta ahdistus
ei hellitä ei katoa
ei vaihda muotoa vaan pysyy
vuosikymmeniä samana
eikä edes helpota
ottaa sisäänsä kaiken muun
myös surun
ja omalla tavallaan kadottaakin sen

selviän. keinulauta pysähtyy.

Vauvaruno tilauksesta

Eräälle pienelle miehelle (tai oikeastaan hänen vanhemmilleen) piti rustata runo.
En sitä kirjoittamisen jälkeen voinut heti tänne laittaa, ettei kyseessä oleva perhe nää liian aikaisin. Ja sitten unohtui. Nyt tuli tarvetta runolle ja onneksi onnellinen perhe sen oli säilyttänyt. Joten tässäpä tänne säilöön (ja käyttöön) tämäkin.

* * *

Nuppu Näppy Napero
Kullanuppu Höperö

Onko söpöt varpaat? On!
Onko aivan ihana? On!
Onko oma kulta? On!

Muista halata
- myös isää

Muista nukuttaa
- myös äitiä

Ja pliis, vietkö vaipparoskat mennessäsi

Sähköiset sanat ovat avautuneet Porin keskustassa

Porin kaupungin ja Taiteen edistämiskeskuksen sähköiset sanat on nyt "auki" eli kaikkien ihailtavana Porin keskustassa. Avajaisia vietettiin tänään torstaina huikeassa auringonpaisteessa, ei uskoisi, että juhannus on jo lähellä (myöhemmin pisti sitten kaatosateeksi, mutta onneksi olimme jo ehtineet kierroksen tehdä).

                                                     Kuva: Karoliina Suoniemi / Taike

Tällaisten kirjalijoiden kanssa saan olla mukana projektissa: Aika vau!
Aulikki Oksanen, Simo Frangén, Elina Wallin, Heli Laaksonen, Tapio Koivukari, Pertti Rajala, Arttu Tuominen, Hanna-Riikka Kuisma, Leila Tuure, Hannes Tiira ja Pauli Karmala.

Tässä oari sanaa mun tekstistä.

Tykkään kirjottaa jokaista projektia varten aina oman jutun. Niin tässäkin tapauksessa. Ohje tai toive oli kovin laaja eli jotain porilaisuuteen ja/ tai kesään liittyvää. Ja tietysti halusin jotenkin liittää sen rakkaaseen harrastukseeni eli juoksuun. Tässähän on hyvä syy saada juoksukaverit vetämään lenkkiä pitkin Porin keskustaan, mielellään ilman karttaa ja katsoa, löytyykö kaikki 13 kaappia.

Idea lähti muutaman vuoden takaisesta tekstiviestistä Satakunnan kansassa, jossa pahoiteltiin sitä, kuinka miehet juoksee tiukoissa trikoissa tien varsilla. Juoksupiireissä tämä aiheutti monia hyviä ideoita: vedetäänkö kaikki mahdollisimman tiukat ja kirkkaat trikoot ja lähdetään yhteislenkille. Sen lisäksi urheiluvaatteiden käyttö katukuvassa on viime vuosina noussut aika hitiksi. Minäkin kehtasin avajaisiin kunnon treenivaatteilla (onneksi/valitettavasti alaosaa ei kuvassa näy).

Sen lisäksi halusin tuoda esille jotain kivaa. Runoni ovat usein aika ahdistavia (minäkö muka!) joten ajattelin, että kesään ja kadulle kuuluu jotain ehkä keveämpää mutta silti ajatuksella.

Graafisen ilmeen teki Vida Designen Heidi Valtonen. (Terkkuja Heidille, on siitä muutama vuosi, kun vedettiin valokuvakerhoa Porin nuorisolle). Ja annoin vapaat kädet, koska tiesin, että Heidi kyllä osaa. Ja mikä kuosi! Kaappi näyttää jo kaukaa urheilukaupan juoksuvaateosastolta! Ihan loistavaa!

Tässä vielä kerran linkki Porin kaupungin sivuille, josta löydät tietoa kaikista kaapeista ja myös kartan. Linkki aukeaa tästä.

Porin kävelykadun sähkökaapit saavat ylleen sanataidetta - ja minä olen mukana!

Kesken kamalimman talviahdistuksen sähköpostiini oli tupsahtanut viesti, jossa kysyttiin, haluaisinko mukaan tekemään sanataidetta sähkökaappiin. Onneksi mörkö minussa meni siksi hetkeksi (sähkö)kaappiin ja ymmärsin sanoa - kyllä!

Ja nyt tästä tulee vihdoin totta!
Torstaina 21.6. klo 11 kokoonnumme avajaisiin Porin torin Satakieli-lavalle ja kierrämme nuo kaapit. Mukana siis myös niin salainen minun kaappini, josta en kerro mitään etukäteen. Mutta sen voin kertoa, että asu vapaa avajaisissa ja lenkkivaatteissa saa tulla.

Taas siis jotain aivan uutta. Ja Poriko muka jämähtänyt kaupunki?

Tässäpä linkki kaupungin juttuun - klikkaa oitis tästä
Ja jos mielesi halajaa etsiä kaikki kaapit, niin alla kartta.

Ja tässä haaste: kierräpä kesän aikana kaapit ja ota vaikka selhvie niin tottavie voisin vaikka runoilla sinulle jotakin siitä hyvästä.

Ai niinku miten menee?

Onko jotain työn alla? Kysymys pysäyttää.
On. Elämä. Pää. Terveys. Tämä saamarin ahdistus joka ei hellitä eikä lääkitystä löydy. Julkinen terveydenhuolto jonne jonottaessa kuluu resepti jos toinenkin ja yksityinen lääkäriasema tienaa.

Aina jotain on, vastaan hymyillen.
Aina jotain. Runoja jossain muodossa. Niin kauan kuin elän, runoilen. Jos en muuta niin vaikka näistä kertyneistä lääkekokeiluista.

Aina on jotain. Elämässä. Minussa.